Kävin sitten väsäämässä testit. Kaksi tuntia sain menemään mokomaan koitokseen. Aika meni kyllä tosi nopsaan siinä penkissä. Kuun lopussa meen kuuntelemaan yhteenvedon. Oli se ammatinvalintaheppu laittana jotain "etumaksua" jo tuloksista mun säpöön, kun tuloksien selevittelyajan oli laittanu tulemaan. Mitään tarkkaa, ihan suuntaa antavaa vaan, eikä edes ylläri ollu se info.

Testi piti sisällään, persoonallisuusjuttuja ja intressit. Luovuuden osalta asiaa, sit tietty ne matemaattiset hässäkät ja avaruudellinen hahmottaminen. Toki oli sellasia typeriä kuvioitakin. Mustetahrat jäi uupumaan..hehehee. No, kuun lopussa mulle sit selviää mikä mun potentiaali on. Ja mietitään mitä sillä tiedolla tehdään ja mitä mun elinympäristö voi asian tiimoilta tarjota. Ei paljoa, sen tiedän, mut ei lannistuta vielä.

Kävin sit siellä kampaajallaki, kiva tukka tuli. Samalla tuli toteutettuu sen mun ex-työkaverin neuvo hyvästä masennuslääkkeestä. Ei ihan kosmetologi, mut sinne päin. Pitäskö jättää pillerit ko varmaan parannuin. Kampaajan jälkeen hyökkäsin nälkäsenä naapuritaloon Heselle, tilasin ruokaa ja muistin, että mun edellistä edellisen duunin työkamu saattas olla kadun toisella puolella hommissa. Pikanen tekstari ja jopas jotakin, pian mulla oli lounasseuraa.

Teki kyllä ihan sairaan hyvää tuulettaa vähän tota irtisanomishässäkkää sen kanssa. Tää tyyppi on niin järkevä ihminen, että musta ei tulis moinen, ees sadan vuoden terapian ja ihmepillerin jälkeen. Ainut asia mitä jäin kaipaamaan siitä duunista, oli just tää tyyppi. Onneks ollaan saatu pidettyy yhteyttä nää vuodet. Vaikka harvoin nähään, niin tarpeeseen aina tulee. Eikä meidän välille tule semmosta vaivaannusta, jatketaan siitä mihin viimeks jäätiin. Mut aina me syödään ko nähään?

Siis tää kampaaja ja Hesen mättöhän tapahtu ennen niitä testejä. Testin jälkeen painelin sit Lulun luo sen työpaikalle. Koukkasin mä kekepaketin kaupasta. Pari tuntii istuttiin ja juteltiin. Vaikka mä vietin siellä sen pari tuntii, niin en mä tarkalleen osaa sanoo, mistä me juteltiin. Eikä kai sillä mitään merkitystä olekaan. Mulla oli hyvä fiilis olla sen seurassa, levollinen. Tietty Lulu oli töissä ja välillä joutu hoitamaan töitään, mut ei se haitannu. Mut musta Lulussa oli jotain erilailla. Se oli jotenkin "tumma". Mä tiedän ettei se johtunu musta. Sen mieltä paino joku juttu, mut en mä alkanu sitä kaiveleen. Lulu on avoin ja rehellinen ihminen, se kertoo sitten ko on valmis. Tai sit se asia katoaa ennen sitä. Tietty se juttu voi olla sen terveysongelmat, mut nekin on selviimään päin, ei ne pitäs enää mietityttää niin pahasti.

Mä lähdin kotiin ja ennen ko istuin autoon Lulu sanoi, että pian lähdetään ulos yhdessä. Olen samaa mieltä. Meidän on pakko päästä tuulettumaan kahestaan.