Uskomatonta miten joku kevätsiivous voi viedä mehut. Molin jo illalla ihan poikki. Tänä aamuna tuntu, etten pysty, kykene heräämään ja kroppakin oli ko jyrän alle jääny. Kello tulee 12 ja mä voisin kellahtaa päikkäreille.
Moon hissutellu täällä kotosalla jo niin kauan, että mun ruoto ei enää tiedä mitä fyysinen työ on. Mä olen kuitenkin tehny vuosikausia ruumiillista työtä ja tuntuu kummalle, että tämmönen pikku repäsy ottaa näin lujille. En voi kyllä millään uskoo, että vuosien saatossa kerätty lihaskunto ja kestävyys ois poissa muutaman kuukauden levon jälkeen.
Poissa on viikonlopun kesä. Jälellä ei ole ko lumen alta kurkkivat Koiran paskat. Onneks sentään on tullu osa siivottuu jo talvella pois näkysältä, mut tuntuu tuota piisaavan silti, ei mikään mieltä ylentävä näky. Tietty toiset ostaa isolla rahalla "paskaa" nurmikolleen, meille se tulee kaupanpäälle.
Lauantaina oli sitten virallisesti mun viimonen työpäiväki. Irtisanomisaika tuli täyteen ja moon irti siitä lafkasta. Ilmottelin itteni työkkäriin netissä ja jään oottelee papereita työmaalta. Tuli mulle epävirallista postiaki duunista. Se mun kaiffari joka on töissä siellä toimiston puolella laitto kirjeen. Oli kuulemma käyny keräilee mun työvaatteet pukukopilta omaan kotiinsa pesuun. Kysy käynkö mä hakee ne vai tuoko se. Mitä vittua mä teen ikipaskasilla farkuilla, repaleisella fleecellä ja haisevilla turvakengillä? Pitäköön ne ryysyt tai lahjottakoon sille perässävedettävälle lehmälle, säästyy nekin eurot firmalta. Harmi ko ei ole jalkasientä, sais senki iha ilimatteeks.
En ole vastannu sille vielä. Ei mua huvita jauhaa hyvääpäivääkirvesvartta liirumlaarumia sen kanssa. Ei sitä ole kiinnostanu tähänkään asti edes työsuhdetasolla, saatikka henkilökohtasella tasolla mun vointi. Joten säästän sen siltä tukalalta tilanteelta, että pitäs kysyy kuinka mä voin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.