Umpihullu, luulosairas? Onko mun niin vaikea hyväksyä olevani masentunut, että kroppani kehittää psykosomaattisia oireita oikein roppakaupalla? No vittu, on sitten!

Turha tässä on enää kärvistellä, se sairaus on masennus MASENNUS, kuuliko kaikki!?! Tsemppi vaan loppuu, kun "oikeaa" syytä ei löydy ja lääkärikin toteaa, että voisit käydä jutteleen tuon meidän psykologin kanssa, niin kaipa se on vaan uskottava. Vittu. Ja kun tsemppi loppuu, joko vitun hatara illuusio elämänilosesta, energisestä tyypistä romahtaa. Mä olen palasina.

Turha tuudittautua elimellisten syiden löytymiseen, niitä ei ole. On vain kasa oireita, feikkioireita, subjektiivisia kokemuksia oireista, turhaa vitun valitusta. On kuulemma nähty oikeastikin sairaita ihmisiä ja jos mäkin niitä näkisin tajuisin miten typerä olen. Anna sitten se resepti! Psyykelääkettä vaan tänne heti! Joo, sairaslomaa kans, me ollaan yhteiskunnalle ihan vitun kalliita, me luulosairaat valittajat. Kaikki ne turhat kokeet ja testit, enkä ymmärrä edes hävetä. Jeesus.

Kokeeko kaikki masennuslääkettä hakevat apteekissa samaa lässytystä? Itsessään se tietosuus siitä, että tämä oli nyt tässä ja tämäon se hetki kun kaikki tekosyyt on käytetty, on raastava. Onko pakko kohdata vielä farmaseutin tekoempatia ja hoivaava asenne, puhu vitun lehmä kunnolla!

Mä olen masentunu, en idiootti!!!