Torstai aamunahan mä otin valtuudet omiin käsiini ja puolitin mun pääpillerini takasin alkuperäseen annokseen. On ollu mielenkiintosta, mut toisaalta pelottavaa tuntee miten särmä on palannu mun tunteisiin takasin. Mä olen äärimmäisten tunteiden ihminen ollu aina. Mä raivostun hetkessä ja lepyn yhtä nopeesti. Mä itken ja nauran ilosta herkästi. Mä tunnen vahvasti.

Mä olin jokusen viikon poissa pelistä. Kaukana omasta persoonastani. En mä laita lääkitystä syyksi kaikkeen. Mä tiedän olleeni vaisu jo kuukausia ennen romahdusta. Mä tiedän olleeni tuskanen ja hermostunu. Välinpitämätön ja laimee. Lääkitys pelasti mut itseltäni. Ne tunteet jotka lopulta vyöry mun yli, oli ihan liikaa. Vaikka se alkuperänen annos tuntu riittävältä, se ei pelastanu mua sairasloman loppumisen pelolta. Töihin palaamisen ajatus niinä viikkoina oli se pahin mahollinen painajainen, ja siihen hetkeen annoksen tuplaaminen oli hyvä juttu. Kaksinkertanen annos pakotti mut laskemaan irti tulevasta, pakotti olemaan hetkessä.

Kun tieto töiden loppumisesta tuli, välitön "vaara" oli poissa. Mun tuntema hysteria oli poissa. Mä jatkoin vielä tupla-annoksella tuntien itteni väsyneeks ja voimattomaks, ihmetellen päivien soljumista eteenpäin ko huomaamatta torkutellen. Se oli tarpeellista lepoa, just sitä mitä Täti oli käskeny mun tehdä. Mut ei sellaseen pumpuliin voi jäädä ikuisuuksiksi. Vaikka mun ikuisuus oiskin vaan viikkoja, mä koen etten voi elää niin. Mä en halua tottua sellaseen lempeeseen henkäykseen, lämpimään maitoon joka kelluttaa mua läpi päivien herättämättä suuria tunteita suuntaan tai toiseen.

Mun on pakko ollu ottaa se riski, että alan kipuilemaan taas. Se, että mä alan taas tuntemaan on helpottavaa. Mut mä tarkkailen itteeni alituiseen. Onko tää normaalia ärtymystä? Hermostuinko turhasta? Kumpuaako mun kiukun tai alakulon tunteet normaaleista asioista tai syistä, vai onko tää masennus kun oireilee? Miten pelottavaa voi olla normaali tunne-elämä? Tai voiko mulla olla enää normaalia, tavallista lääkkeetöntä elämää? Voinko mä enää edes kokee onnentunteita muilla kuin kemiallisilla avuilla?