Tänään lähdettiin sit tupla-annoksella liikkeelle. Mä tiedän, ettei se mun annos ole vieläkään iso ja toivon, että se ei siitä suureniskaan. Nappasin aamulla "peruskouralliseni" pillereitä, verenpainelääke, b-vitamiinia, magnesiumia ja mielialalääke. Huomasinko eroa eiliseen? Kyllä. Otin napit tyhjään mahaan, enkä heti syönyt aamupalaa perään, niinko en muullonkaan. Tunsin kuvotuksen nousevan ja yökkäsin. Eipä siinä mitään, join lasillisen mehukeittoa päälle, vielä ei aamupala maistunu.

Puin päälle. Mä olen ollut tarkka siitä, että pukeudun lähes heti kun herään. Mulla on ollu aiemminkin paha taipumus jäädä haahuilemaan aamutakkisillani koko päiväks. Nyt mä en anna itelleni lupaa siihen, en vaikka olen kuumeinen.

Moon mietiskelly sitä huomista psykologi reissua. Mä en oikein tiedä mitä odottaa. Mä sanoin sille lääkärillekin, että mä olen skeptinen, mut voinhan mä siellä käydä. Ei se ota, jos ei annakaan. Mä en tiedä yhtään miten mä reagoin siellä. Meneekö se itkun vääntämiseks vai maaniseks paskanjauhamiseks. Sen näkee sitten. Ihan mielenkiintosta sinällään. Kiinnostavaa ihan jos siks, että saa ammattilaisen näkemyksen, arvion mun tilasta.

Mulle tuli siitä eilisestä lekurireissusta sellanen olo, että mä olen masentunukin väärin. Uteliaana ihmisenä, kysäsin, että osataankos tätä masentumisen mekanismia vieläkään selittää, vai onko se puhtaasti vaan aivojen kemiaa? Lääkäri vastas, että eipä oikein, se on asioiden summa ja jotku on vaan alttiimpia. Ihmetteli vielä päälle, että mikähän mun masennuksen on laukassu kun elän niin tasasta elämää.

Tasasta elämää? Mistä ihmeestä se voi mun elämän tasasuuden tietää? Eli mä olen masentunukin ihan turhasta, ihan suotta. Mä olen vaan niin heikko ihminen, en kestä elämää. Tasasta elämää. Mulla pitäis olla syy ja puolustus tälle. Tässä mulla onkin pohtimista, millä mä oikeutan tän. On se hyvä, että saan oikein aihetta opiskelleen pohtimaan syytä. Jospa se onkin tylsistymistä tämä? On niin tasanen elämä, että kyllästyy kuoliaaks.

Pystyyn kuollu.