Voisinko esiäitien tapaan pestä ahdistuksen pois siivoomalla, pyykkäämällä, silittämällä? Auttaa se vähän ja ainaki keittiön ikkunat on nyt puhtaat, verhotkin vaihoin. Sitä mukaa ko näin viimekesästen kärpästenpaskojen liukenevan pois tunsin rauhottuvani.

En halua olla äitini, isoäitini kaltainen..fanaattinen siivousfriikki! Eihän siivoamisessa sinällään mitään pahaa ole, mutta se on se yksi asia joka erottaa mut sukuni katkerista naisista, en siivoa masennukseen. Kaikki se turhautuminen, ahdistus, pelko, viha, mykkä paniikki on aina siirretty siivoamiseen. Olenko mä yhtä tyhjä kuin nekin, kyvytön elämään tätä vaihetta kehittämättä sijaistoimintoa? Koti kiiltää, kaikki on tiptop, mutta sielu on säpäleinä!

Kelle ne kulissit rakennetaan???