Me oltiin perjantai päivä reissussa. Tultiin kotio vasta iltapäivän puolella. Oli siinä sitten kaikenlaista touhua ja tekemistä. Vasta illalla käytiin postilla ja vaivauduttiin käymään ne läpi, tai siis mun puoliso kävi. Kohta se kysyy multa, että tiesitkö sä tästä? Ja näytti jotain lappua mulle huoneen toiselta puolen. En, mikä se on? Sut on irtisanottu.

Mut on irtisanottu paperin palalla. Oli siinä mukana saatteena sellanen ilonen kirkkaan keltanen käsinkirjotettu paperi palkanlaskijalta. Kyseli loppuajan saikkulappuja ja irtisanomispaperia takasin allekirjotettuna. Hyviä vointeja ja jaksamista!

Mä näin sen tulevan. Mä näin sen, mutten halunnu uskoa siihen täysillä. Mä en vielä tiedä mitä pitäs aatella, mut ei mun varmaan vielä tarttekaan. Päässä risteilee aika sekavia ajatuksia, helpotusta, syyllisyyttä, huonommuutta, välinpitämättömyyttä..kaikkea.

Musta tuntuu, että mulla olis ihan helvetisti kirjottavaakin, mutten tiedä mistä alottaa, en saa ajatuksistani kiinni. Kaikki on niin irrallaan. Mä olen irrallaan.