Tajusin, että pääsiäinen on ihan just. Eihän siinä muuten mitään, mut pitäs tietää jo huomenna mitä pyhinä syö. Eikä siinäkään mitään, mut pitäs tunkee tonne hullunmyllyyn ittensä.

Ihmiset on ihan raivona pyhien alla. Ne kerää helvetisti itteensä negatiivista energiaa ja lähtee kauppaan. Ne vyöryy kärryineen hyllyjen välissä ja kahmii tavaroita niinko se ois niitten viimenen ateria tiedossa. Ne on keränny hillittömät paineet siittä juhlasta ja vapaasta, pitää olla hienot pyhät vaikka väkisin.

On mullakin perinteitä pääsiäiselle, mä vaan tajusin, etten mä taida noudattaa niitä tänä vuonna. Mulla ei ole rairuohoo kasvamassa, mä en ole edes harkinnu pashan laittamista valustumaan, koristeetkin on vintillä.

Me ollaan juteltu mökille menosta ko on näin pitkä vapaa. Vaikka lunta on ihan sikana ja tietäkää ei ole aurattu pihaan asti, silti tekis mieli mennä. Voihan pulkalla vetää kaasupullot ja muut isommat kassit perässään. Eikä siellä ole mikään kiire, ihan sama rämpiikö sen muutama sata metrii kerran vai viis.

Mökillä sielu lepää. Mökillä kaikki arkinen on erilaista. Vaikka siellä joutuuki tekemään ne samat hommat ko himassa, niin se ei ole sama juttu. Astiat tiskataan käsin, kokataan pääasiassa avotulella, sauna lämpiää puulla, illalla istutaan kynttilän valossa, paskallakin käydään huussissa. Ei telkkaa, ei internettiä. 

Jokohan lahenpohja on sula ja joutsenet saapunu...