Meni viikonloppu. Kohta pukkaa uus. Menneestä weekendistä sen verran, että sairaan hauskaa oli, mut ainahan se on kotiin kiva tulla. Noi ei oikein noi isot mestat ole mun juttu, mut onneks Töölö on inhimillinen paikka.

Oli perjantaina sit tullu se mun työtodistus. Siinä oli nyt sitten eri päivämäärä, ko irtisanomislapussa ja mitä se juopposihteeri soitti. Mut lähempänä tää totuutta oli kuitenki, heitti vaan kolme päivää siitä, mitä siin lopputili-ilmotuksessa oli. Hauska yksityiskohta siin työtodistuksessa kuitenki oli. Mun ammattinimike oli vaihtunu. Ne duunit mitä mä olen siinä sivussa hoidellu, sen kaiken muun miljoonan asian ohella, onki nyt sen saatanan lapun mukaan, mun pääasiallinen duuni. Että semmosta. Jos ois pidemmästä pestistä ollu kyse, nostasin metelin. Mut nyt ei jaksa muuta ko vittuuntua moisesta. Tietty jos liitosta tulee ihmettelyä, pitää oikasta tää juttu. Ihme sakkia.

Mä jotenki aavistin, ettei sen sihteerin juttuihin voi luottaa. Tai sit ne oikas sen jutun, ko tajustavat virheensä. Ihan sama. Pääsis vaan eroon koko lafkasta. Mut vielä pitää oottaa palkkatodistus ja verokortti pois sieltä. Oiski ollu ihan liikaa jos ne ois saanu kaikki paperit kerralla kuntoon. Liittoon ois hakemus pitäny laittaa jo tovi sitten, mut mitenkäs laitat.

Mä olen tällä viikolla ravannu tuolla työkkäris kahtena päivänä. Vielä pitäs ensviikolla mennä johki työnhaun tehopäivään. Sit sais tän asian tiimoilta olla viranomaisilta rauhassa, sais itte miettii mitä tekee. Noi on noi työvoimapoliittiset toimenpiteet aika rasittavia ja unettavia.

Siittä tuliki mieleen että aamukahvi vois maistuu.