Mun paino on noussu taas. Tai se on hangannu tässä näitten viikkojen aikana eestaas, mut suunta on ylöspäin. Miten ketussa mä nyt saan sen pysymään lukemissaan, saatikka putoomaan?

Mä en ole hoikka. Mä olen ylipainoinen, pahasti. Mut mulle mun kilot ei ole niin kamalan suuri ongelma. Mun terveydelle ne taas on. Mä olen ikuinen laihduttaja, ollu kakarasta asti. Mut opetti laihduttamaan 11 vuotiaana mun liikunnan opettaja. Musta on jälkeenpäin tuntunu, että sillä muijalla ei ollu minkäänlaista koulutusta työhönsä. Jos ammattinsa osaava liikkamaikka neuvoo himpun päälle 10v tyttöjä korvaamaan maidon vedellä kaloreita säästääkseen, niin hälykellot pitäs soida. Mut eipä me mukulat osattu aatella, että se magee ope vois olla väärässä. Mä olin reilu kymmenenvuotta juomatta sitä maitoa sitten. Onneks tajusin ihan omilla aivoilla päälle parikymppisenä, että mulla voipi olla ankee vanhuus edessä, jos osteoporoosin hommaan.

Se liikkamaikka sai mut tietoseks mun kropasta. Mä en ollu samanmallinen ko tytöt yleensä. Musta ei saanu hoikkaa tai siroa vaikka kuinka laiha olisin ollu. Mä olen romuluinen. Mulle on tultu sanomaan, että sä et saa laihtua enää yhtään, alat näyttämään pahalta. Mulla on leveet hartiat ja levee lantio, ylisuuret rinnat, musta ei saa kaposta vaikka oisin luuta ja nahkaa.

Mä olen ollu normaalipainonen ja kokenu itteni helvetin lihavaksi. Okei mä myönnän, mulla on ollu vääristyny vartalonkuva niinkauan ko voin muistaa. Mulla on syömishäiriö. Mulla on ollu ahmimista, bulimiaa. Mä olen paastonnu, urheillu överiks, vihannu vartalooni.

Mut jokunen vuos sitten löysin tasapainon. Tasapainolla tarkotan sitä, että mä en kokenu enää mun vartaloa iljettävänä, hyväksyin itteni. Vaikka en ollukaan mikään ihannepainonen, niin olin tyytyväinen nahoissani. Mut mun lääkäri ei ollu. Mä tiedän, mulla on moninkertaset riskit sairastua kaikkiin perisuomalaisiin sairauksiin. Mulla on jo verenpainetauti, perintönä isältä. Vaikka mun paino alko putoomaan ja putoskin 25 kg, verenpaine ei, sillon päätettiin alottaa lääkitys. Vaikkei noi mun paineet nyt mitkään huiput olleet, aivoverenvuodon riski oli otettava huomioon.

Nyt mä kyyristelen täällä kotona ja en pysty kuin kattomaan vierestä kun mun paino hilaa taas ylöspäin. Herää jo pahvi unestas!!