Eilen illalla tapahtu jotain hillittömän ihanaa! Ei ehkä mikään suuri asia monellekaan, mut mulle kyllä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin tunsin halua mun puolisoa kohtaan. Mä olen ollu totaalisen kylmä. Aseksuaalinen suorastaan suhteessa häneen, enkä ole sille muuta yrittäny väittääkään.

Mä olen tehny periaatepäätöksen kauan sitten. Mä harrastan seksiä itteni vuoksi. Ja kun mä harrastan seksiä mun itteni vuoksi, moon rehellinen myös mun rakkaalleni. Kun olen rehellinen tunteissani myös seksuaalisesti, pystyn antamaan itseni aidosti ja kokonaan.

Ne vuodet jotka vietin käyttäen seksiä vaan välineenä, on repaleinen kohta mun elämässä. En mä väitä että oisin ollu tyyppien kanssa sängyssä vastoin tahtoani. Mut syyt miks sekstailin oli vääriä. Se miks sorruin vääriin valintoihin ja ajauduin niihin tilanteisiin oli verrannollinen mun itsetunnon määrään ja se miten koin itteni nahoissani. Syy miks feikkasin orgasmeja oli yhtäkuin se, että koin olevani vajavainen tai viallinen siinä suhteessa. Mut haloo?! Saako monikaan sitä täydellistä tyydytystä kännisestä yhdenillan sekoilusta tai puolivillasesta parisuhteesta johkin joka nyt sattu vaan olemaan paikalla?

Ai miks mä sitten olen asettanu itteni tommosiin tilanteisiin? Mä olin nuori, liian nuori. Ja kun mä olin vähän vielä nuorempi tapahtu jotain joka sotki mun kehityksen naisena. Tapahtu jotain joka opetti mulle, että seksiä voi harrastaa täysin tuntematta mitään. Seksiä voi harrastaa kokematta itse mitään siinä tilanteessa. Sä voit olla kohteena, täysin poissa tilanteesta oman pään sisällä. Joo, mä puhun raiskauksesta. Mut mä olen käsitelly sen jo. Vaikka haudoin sitä juttua, siis yritin unohtaa sen 15v, lopulta se kaivautu ylös ja mun oli pakko kohdata se. Rakkaani ja ystävien avustuksella sain sen asian käsiteltyy. Pois mun sisälmyksiä kalvamasta.

Mut noi on ne syyt miks nyt en suostu taantumaan ja olemaan vaan mun kumppanilleni mieliksi, vain siks että mun kuulus tai se ois "oikein" sitä kohtaan. Se ei ois oikein mua kohtaan ja jos on yhtään mukana tässä jutussa, ei mun rakastakaan kohtaan. Ei sekään haluu vaan mun kroppaa, se haluu myös mun mielen.

Mut enivei..eilen illalla koin halua, halusin todella. Ja sainkin sen mitä halusin, me molemmat saatiin. Ennen nukahtamista juteltiin ja hän sanoi oottaneensa tätä hetkeä, mut sen on täytyny olla todellista molempien puolelta. Mun olis ollu turha yrittää "väkisin", meille molemmille ois tullu vaan paha mieli. Ei mun asiat ihan huonosti ole.