Tänään lähti päivä 5 näiden pääpillereiden kanssa. Emmä tiedä olenko huomannu mitään "erilaista". Jatkuvaan näläntunteeseen olen kyllä kiinnittäny huomiota. Se ei ole pelkkää mielitekoa, vaan ihan selvää nälkää, oikein äänellä. Puntari näytti vihdoin vähemmän ko edellisaamuna, koko tää viikko on ollu nousujohteista. Mä en tartte lisäkiloja.

Naaman pöhötys on ennallaan, tän kamelin selänhän katkas nimenomaan toi yläluomien ja nenän turvotus. Kohtauksenomaset käsien ja jalkoterien turpoamis, kuumotus ja punotus hässäkät tule ja menee edelleen. Olin täysin varma, että mä kärsin jostain aineenvaihdunnan ongelmasta. Kun siihen lisätään tää helvetillinen väsymys, mielialanvaihtelut, lyhytpinnasuus, muistinpätkiminen, sanat hukassa...yks päivä en osannu laskea viiteen, se kiteyttää mun henkiset kyvyt tällä hetkellä.

Mun masennuksen todenneen lääkärin mukaan kyse on mun subjektiivisesta kokemuksesta. En ole oikeasti turvoksissa ja näin lihavalla ihmisellä on jo naamassaki läskiä, hyvä ihme. Aatella, pariin viikkoon voi naamakin lihoa, toivottavasti ei tule selluliittiaki! Kuulemma jos oisin rikas, menisin varmaan leikkuuttamaan nää pöhöttävät luomet. Pinnallinenkin vielä. Eikö hippokrateenvala kiellä potkimasta maassa makaavaa!!??

Atopia rieuhuu edelleen, kasvot kutiaa ja selkä tekee mut hulluks, anteeks hullumaks, tuntuu, ettei tää lopu millään. Korvakäytävien kutina ja vaikkuuntuminen, tuntu helpottavan pariks päiväks, eilen se alkoi taas. Sen ikävän keskustelun takia? Silmätkin tuntuu samalta ko viimesen puolvuotta, ihanko ne ei mahtuis kuoppiinsa. Joku on liottanu mun silmämunia kiehuvassa vedessä koko yön ja heittäny hiekkaa väliin, ennen paikoilleen asentamista. Enkä mä ole edes itkeny juuri ollenkaan, jos en sitten unissani.

Poskien ja otsan jomotus on ehkä rauhottunu, osaltaan siks kun ymmärrän alaleuan rentoutuksen merkityksen, ymmärrän tiedostaa omat leegoni.Voihan se olla, että nukun todellakin levollisemmin, en enää hammasta purren. Petarikin on paikallaan.